maanantai 6. elokuuta 2007

Vielä on kesää jäljellä...

Ilmojen herra on tänä kesänä muistanut niin hyvällä kuin huonollakin, ja tietysti juuri nyt pitää muistaa hyvällä kun päätin palata graduni ääreen (ulkona on +25 ja aurinko paistaa)... Polkaisin aamulla yliopistolle ja valtasin tietokonepaikkani. Tämän päivän hommana ajattelin lukea tähänastisen gradusoperrukseni läpi, mutta niinhän siinä kävi että takerruin johdannon alkuun ja osoitin itsekunnioitusta deletoimalla koko roskan. Kirjoittelin vähän parempaan muotoon, ja nyt ensimmäisessä puolessa sivussa on jo jotakin järkeäkin, ehkä.

Loma on tehnyt hyvää, ja nyt on taas mukavaa uppoutua graduaiheeseen. Olen parin viime vuoden aikana todennut olevani sellainen ihminen, joka tarvitsee vähintään kuukauden latautuakseen uuteen työ- ja opiskelukauteen. Siispä olen käyttänyt viimeiset puolitoista kuukautta nukkumiseen, ulkoiluun, mökkeilyyn, retkeilyyn ja ultimaten pelailuun. Ihan helpolla kesästä ei ole kuitenkaan päästy, sillä musiikkirintama on pakottanut aktivoitumaan. Keikkoja on siunaantunut lähes joka viikonlopulle, ja treenejäkin on ollut kesän mittaan pari-kolme kertaa joka viikko, joten on tässä hommaakin ollut. Ja keikkaputki näyttää jatkuvan syksylle asti. Mutta eipä se mitään, itse on tämä tie valittu.

Jotta tulevasta graduvuodesta ei tulisi turhan löysä, ilmoittauduin läsnäolevaksi myös AMKiin, jonne sain musiikkipedagogiikalta paikan viime vuonna. Kirjoittelin kyllä heti sähköpostia opinto-ohjaajalle, ja saa nähdä millaisen opintosuunnitelman saan sinne aikaiseksi. Montaa kurssia ei kuitenkaan ole tarkoitus alkuun ottaa, koska tänä vuonna päätavoitteena on tämä gradu ja YO:lta valmistautuminen. Jos sitä ei voi sovittaa yhteen AMK-suunnitelmien kanssa, ilmoittaudun poissaolevaksi vielä täksikin vuodeksi. Mutta saa nähdä. Pianotunneille tekisi vaan mieli, kun alkavat nuo sormet jo natista ja ruostua...

Tämän viikon taidan vaan orientoitua työntekoon, kun on luvattu niin hyviä ilmoja. Toki yritän muutaman tunnin päivässä lukea ja kirjoittaakin. Ehkä ensi viikolla sitten täysipainoisemmin. Nooran kanssa käytiin alkukesästä Jokioisissa opiskelemassa alukkeiden suunnittelua käänteis-PCR:ää varten, ja sain siitä ihan hyviä ideoita omankin gradun kannalta. Nyt tiedän myös, keneen voin ottaa yhteyttä jos tulee ylitsepääsemättömiä ongelmia, mikä oli ehkä reissun paras anti.

Vähän tämä gradunteko jännittää, kun Kirsikään ei ole täällä. Artikkeleita olisi vaikka millä mitalla, ja tuntuu että niistä kaikista saa uusia (entisten kanssa ristiriitaisia) ajatuksia ja ideoita. Mutta on vain osattava poimia niistä olennaisin ja rakentaa oma tutkimus sen varaan. Tietty kokonaiskäsitys tutkimuksen vaiheista on jo muodostunut, mutta varsinkin käytännön työn suunnittelu tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta.

Jotta mRNA:n kvantitointi olisi mahdollista suoraan alkiolysaatista, on varmistettava, että RNA:ta on mahdollista monistaa spesifisesti suoraan lysaatista. Tämä vaatii sellaiset geenit, joille on mahdollista muodostaa alukkeet RNA-spesifisesti, eli RNA:lle suunnitellut alukkeet eivät saa tarttua alkion DNA:han monistaen sitä. Myös referenssigeenien on oltava tällaisia. AMK-lopputyössään Marika Lindström (2006) testasi beta-aktiin-mRNA:n monistusta alkiolysaatista, ja sai lupaavia tuloksia, joten taidan aloittaa tutkimukseni toistamalla tuon kokeen. Mikäli beta-aktiini-mRNA:n monistus on tosiaan spesifistä, yritän löytää pari muuta geeniä, joita voisin myös kokeilla. Mervi Jokioisista lupasi auttaa reaaliaikaisen PCR:n kanssa sitten kun tiedän, mitä testaan. Yksi mielenkiintoisista geeneistä olisi histoni 2A (H2A), jota voisi käyttää myös standardina kvantitatiivisessa kokeessa, mikäli monistus siitä onnistuu.

Nyt taidan palata hetkeksi artikkelin pariin ja sitten lähden pyöräilemään kohti huonekalukauppoja. Uusi työpöytä olisi saatava, kun nykyään työteko kotona tapahtuu hieman kyseenalaisissa paikoissa ja asennoissa...

Palataan siis!

- Kesätyttö Elina

Ei kommentteja: